Surun siivet

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on linkedin
Share on email
Syksyn lehdet värien kirjomana - kuva Riitta-Liisa Metsämarttila.

Seuraavassa tekstissä tuntemuksia Isän vierellä kulkemisesta

Se hetki, kun tiedät. Voit olla vain läsnä ja saattaa asiat päätepisteeseen. Kuunnella ja antaa läsnäolon voiman tehdä oman työnsä. Pitää kädestä ja tuntea olevasi oikeassa paikassa. Suru on läsnä koskettaen mustin koskettimin. Tiedät, että tämä aika jää mieleesi. Tiedät, että surusta jää muisto. Muistosta kasvaa jotakin uutta ja kaunista. Tämän hetken voi elää vain kerran. Sanotaan, että aika kultaa muistot. Niin käy tässäkin tapauksessa. Ainoastaan aika antaa surulle siivet ja aika antaa myös unohduksen.

Unohdus taas vapauttaa jatkamaan elämää. Tämä aika on kuitenkin minulle tärkeä. Samalla, kun suren saan tiedon omasta vahvuudestani. Tiedän, että me kaikki tulemme tähän samaan pisteeseen ja minun ei tarvitse pelätä. Olen saanut tänä aikana paljon uutta tietoa omasta sukupolvien yli jatkuvasta traumasta ja nyt osaan katsoa asioita armon kautta. Sukupolvien traumataakka on meillä jo sisäsyntyisesti valmiina ja toimimme osittain noiden traumojen peilaamina.

Minä tunnistan nyt omia trigger-pisteitäni ja se helpottaa omien reaktioiden ymmärtämistä. Osaan myös katkaista traumojeni siirtämisen uudelleen. Osaan antaa vahvuutta ja tukea ja ennen kaikkea osaan kertoa, ettei kaikkea tarvitse jaksaa, sietää tai kantaa. Meillä kaikilla on tämä ainutkertainen elämä, tässä ja nyt. Nautitaan siitä.

Rakkaudella, Anne

Flower-17-web

Tilaa uutiskirje

Tilaa kirje nyt niin osallistut 85 euron arvoisen Cosmopharma tuotepaketin arvontaan.

Jätä kommentti