Matkalla elämään

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on linkedin
Share on email
Studiokuva - Kuvaaja Riitta-Liisa Metsämarttila

Ajatuksia, kun on aika luopua

Olen saanut elää hyvää elämää, huolimatta matkalleni kertyneistä opetuksista. Elämä on näyttänyt paljon hyvää ja kaunista sekä vastapainoksi myös mustaa ja ikävää. Elämässä on aina seurattava omaa sydäntään ja kuunneltava intuition hiljaista ääntä. Intuitio on meillä jokaisella sisällämme kunhan vain annamme sille mahdollisuuden. Nyt minulla on aika luopua rakkaasta läheisestäni. Olen jo kauan tehnyt surutyötä ja antanut itselleni rauhan asian kanssa. Luopuminen tulee kuitenkin nyt päivä päivältä lähemmäksi ja tunnen syvää surua, siitä että näin tulee vääjäämättä käymään. En pysty enää puhumaan hänen kanssaan tai koskaan saamaan sitä varauksetonta hyväksyntää. Olen saanut elää hyvän lapsuuden ja omistaa hyvät vanhemmat. Kiitos siitä. Raskainta on hyväksyä se, että nyt elän vaihetta, jolloin luovun niin monesta asiasta samaan aikaan. Tällä ajalla on kuitenkin varmasti tarkoitus, jonka ymmärrän vasta ajan saatossa.

Ruusut Ilvesmäen kuistilla

Muistojen ruusut

Keltaiset ruusut ovat kulkeneet aina mukanani. Juhlistamassa iloa, surua sekä rakkautta. Keltainen on minulle toivon ja selviytymisen väri. Myös monet läheiseni ovat sanoneet keltaisten ruusujen olevan lempikukkiaan. Tyttäreni toinen nimi on myös Rose. Hänen kaikissa juhlissaan on aina ollut keltaisia ruusuja juhlistamassa niin syntymäpäiviä, yo-juhlia kuin ripille pääsyä. Keltainen on uuden alun ja kevään väri. Keltainen luo ympärilleen kaunista kirkkautta värinä ja valaisee pimeimmänkin kohdan elämässä valollaan. Toivon jokaisen lukijani tielle ruusuja, jotta polku kevenisi kulkea.

Rakkaudella

Ilvesmäen Rouva

Flower-17-web

Tilaa uutiskirje

Tilaa kirje nyt niin osallistut 85 euron arvoisen Cosmopharma tuotepaketin arvontaan.

4 kommenttia artikkeliin ”Matkalla elämään”

  1. Koskettavasti kirjoitettu, luopuminen on aina raskasta ja vaikeaa, vaikka elämään kuuluukin. Voimia, muistoja ei voi kukaan viedä, ne kulkevat aina mukana.

    Vastaa
  2. Nyt tuntuu ettei löydy sanoja, mutta jokaisessa on voimia joita ei tiennyt omaavansa. Halaukset Sinulle Anne ❤

    Vastaa

Jätä kommentti