Liisan reipas viikonloppu
Liisa nauttii täysillä viikonlopustaan. On ollut ihanaa herätä reippaana ja raittiina uuteen aamuun ja tehdä kaikkea kivaa ilman juhlimisen tuomaa huonoa oloa. Liisa on tehnyt jo aamulla pitkän lenkin raikkaassa ja happirikkaassa syyssäässä. Edes pieni sateentihku ei haitannut Liisan hyvää tuulta ja aviomiehen puhelukin sujui leppoisasti kävelylenkin aikana.
Puoliso kertoi Liisalle kuinka oli ollut metsäreissuilla ja hirvenpyynnissä ahkerasti Lapin lomallaan. ”Pojat” olivat kuulemma olleet rilluttelemassakin monena iltana paikallisessa tanssikapakassa, mutta mies oli väsyneenä jäänyt mökille lepäilemään. Liisa kuunteli miehen puheet puolikorvalla ja mumisi aina sopivaan väliin myöntävät sanansa. Liisa eivät enää puolison reissut olleet kiinnostaneet miesmuistiin. Ja tuskin Liisankaan menot puolisoa.
Erikseen mutta yhdessä. Rahan, lasten ja julkisivun vuoksi. Aivan kuten tuhannet ja taas tuhannet muutkin kunnolliset avioparit olivat, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Liisalle oli jo pienenä opetettu, etteivät kunnon ihmiset eroa ja rakkaudesta puhuminen oli vain jonninjoutavaa haihattelua. Ei sellaista rakkautta ollutkaan ja naisen piti vain kärsiä ja kantaa kaikki mielessään. Kiittää, että oli miehen ja lapset saanut. Mitä sitä muuta osaisi edes toivoakaan, oli Liisan äiti toitottanut aina Liisan korvan vieressä.
Lapsuuden oppeja
Liisa muisti elävästi äitinsä raivosiivoamiset lauantaisin ja miten heidän lapsien oli pitänyt olla työssä mukana. Aamulla heti aikaisin ylös, oli viikonloppu tai joulu. Äiti heitteli vihasta puhkuen petivaatteet ja matot ulos ja tamppasi niitä hullun raivolla. Isä luimisteli keittiössä tai pakeni autotaliin jo aamusella. Tekemään miesten töitä ja pakoon kotona raivoavaa puolisoaan. Äiti käytti rumaa kieltä isästä ja Liisaa lapsena hävetti äidin jatkuva isän mollaaminen julkisestikin.
Isä oli aina saamaton, nahjus ja joutava vätys. Oli tuhonnut äidin loistavat urat ja haaveet, kun lapsia oli pakko saada. Vuosien saatossa äidin sanojen ruoskinnassa isä hiipui aina vain hiljaisemmaksi hahmoksi taustalle ja lopulta ymmärsi kuolla pois katkeran vaimonsa onnen tieltä. Liisan äiti ei kuitenkaan tästäkään ollut tyytyväineen, päinvastoin. Viha isää kohtaan puheissa sai uudet mittasuhteen, koska kuolemaankin meni väärin ja liian aikaisin mokoma vetelys.
Liisan mieleen hiipi ajatus äidin tapaamisesta ja pahan olon tunne asettui oitis koko kehoon. Liisa tiesi, että soitettava on ainakin ja kuunneltava ainainen marina rahasta, lasten välinpitämättömyydestä ja lastenlapsien omituisuudesta. Liisan äiti oli alati tyytymätön marttyyri, joka kulutti kaiken hapen ja ilon Liisasta. Äiti oli todellinen riippakivi ja synkisti hetkessä Liisan olon.
Liisa päätti ottaa kotona kunnon päiväunet ja nauttia omasta rauhastaan ennen illan menoja. Äidilleen Liisa toivotti mielessään kaikkea hyvää, koska muutakaan ei kehdannut. Liisa tiesi ettei ollut toivottu lapsi, mutta eivätpä olleet muutkaan sisarukset äidin puheissa sen parempia. Veli oli kelvoton juoppo ja nuorempi sisar huonosti kouluttautunut ja nainut vielä alemman luokan miehen, tavallisen duunarin. Liisan pankinjohtajaa äiti jaksoi aina kehua kylillä, Liisalle kuitenkin päivitteli miehen huonoja tapoja ja selkärangattomuutta.
Kaisan kohtalokkaat ostokset
Kaisa jäi pysäkillä bussin kyydistä. Kaisaa jo suorastaan kutsuivat ihanat ostokset ja shoppailun antama mielihyvä. Ei Kaisa tarvinnut mitään uutta kaappiinsa. Vanhojakin aarteita sai tämäntuosta kiikuttaa kirpputorille. Shoppailu oli kuitenkin Kaisan parasta huumetta ja hetkellisen hyvänolon armelias lähde.
Kaisa kiiruhti suoraan paikalliseen tavarataloon ja naisten osastolle. Oi, upeaa uutuus hajuvettä oitis iso pullo ja vieläpä kaksin kappalein. Myös laatukosmetiikkaa Kaisa tarvitsi isot määrät ja parasta seerumia ikääntymistä vastaan. Kaisa oli oikea myyjien kauhu ja nautti suuresti saadessaan sivallella terävällä kielellään. Kaisa osasi vaatia parasta palvelua ja tarkkoja tuotetietoja. Kaisan pitkät kynnet hyväilivät mielellään kalliita purkkeja ja upeita koruja.
Kaisalla oli salainen pahe ja hän ei voinut mitenkään vastustaa kiusausta. Kaisa kokeili kaikkein kauneimpia alusasuja ja kurveja hiveleviä bikinejä. Kaisan oli myös pakko sujauttaa kassiinsa parit silkinohuet pöksyt ja unelmien silkkiset rintaliivit, maksamatta ja salaa.
Kaisaa oli kuitenkin seurattu jo pidemmän aikaa ja nyt Kaisalle nakki napsahti. Tavaratalon kyykytetyt myyjät kostivat Kaisalle oikein kunnolla. Kaisan ympärille kokoontuivat kassalla vartijat ja tarttuivat Kaisan ostoksiin. Myyjien iloksi ja Kaisan kauhuksi kassista löytyivät sillkiset aarteet ja koko tavaratalo tuijotti Kaisan nöyryyttävää oloa.
Kaisa kirosi ja sähisi kassalla, mutta mikään ei pelastanut vihaista rouvaa. Poliisit saapuivat ja Kaisa sai komean virkakyydin kotiinsa. Puoliso tuli pihalle vastaan ja selvitteli asiaa poliisien kanssa. Mikään ei auttanut, kyllä rouvalle sakot kirjoitetaan ja niskoittelusta vielä lisää. Naapurit kurkkivat ikkunoista verhot heiluen. Kaisa heitti oven kiinni ja ryntäsi makuuhuoneeseen piilopullolleen.
Näin se Kaisan salainen pahe paljastui ja Kaisan kauhuksi näin julkisella tavalla. Kaisa oli näpistellyt tavaraa ja aina vain isommissa määrin. Ei rahasta vaan tylsyydestä. Kaisan työpaikalta kotiin tuomat lukuisat vessapaperit ja kahvipaketit olivat ihmetyttäneet puolisoa jo pidemmän aikaa. No, Kaisan sairautta nekin olivat, työnantajalta varastetut olemattomat tavarat. Puoliso ei enää tiennyt mitä ajatella omasta Kaisastaan. Rakkauskin alkoi jo vähitellen karista ja miehen rakkaudesta suomuiset silmät aueta totuudelle. Miestä oli kyllä Kaisasta varoiteltu ja kerrottu naisen vieneen jo usemman lesken rahat ja jonkun jopa hautaan. Vaan mitäpä olisi huumaantunut mies uskonut, akkojen puheita ja panetteluja.
Tarina jatkuu…
Rakkaudella, Anne