Taideterapian lumoissa
Liisa heräsi aikaisin sunnuntaiaamuna, auringon säteiden tunkeutuessa verhojen läpi. Hän tunsi olonsa virkeäksi ja päätti aloittaa päivänsä pitkällä kävelylenkillä. Syksyn raikas ilma täytti hänen keuhkonsa ja sai hänet tuntemaan olonsa elinvoimaiseksi.
Kävelyn jälkeen Liisa päätti tehdä jotain, mitä hän oli miettinyt jo pitkään – hän aikoi aloittaa uuden harrastuksen. Liisa oli aina ollut kiinnostunut maalaamisesta, mutta ei ollut koskaan uskaltanut kokeilla sitä tosissaan. Hän kaivoi esiin vanhat maalaustarvikkeensa ja asetti ne keittiön pöydälle.
Ensimmäiset siveltimenvedot olivat haparoivia, mutta pian Liisa huomasi uppoutuvansa täysin luomisen maailmaan. Värit sekoittuivat toisiinsa ja muodostivat kauniita kuvioita kankaalle. Liisa tunsi, kuinka jokainen siveltimen veto vapautti häntä menneisyyden painolastista.
Maalauksen valmistuttua Liisa astui taaksepäin ja katseli aikaansaannostaan. Se ei ollut täydellinen, mutta se oli hänen omansa. Hän tunsi ylpeyttä ja iloa siitä, että oli uskaltanut kokeilla jotain uutta.
Mitä Liisan maalauksessa oikein näkyy?
Liisan maalaus oli värikäs ja eläväinen, täynnä syksyn sävyjä. Hän oli valinnut lämpimiä oranssin, punaisen ja keltaisen sävyjä, jotka hehkuivat kankaalla kuin syksyn lehdet auringonpaisteessa. Maalauksessa oli myös syviä vihreitä ja ruskeita sävyjä, jotka toivat esiin metsän rauhallisuuden ja maanläheisyyden.
Keskellä maalausta oli suuri, vanha tammi, jonka oksat levittäytyivät laajalle kuin suojellen ympäröivää maisemaa. Puun juuret olivat vahvat ja syvälle maahan juurtuneet, symboloiden Liisan omaa vahvuutta ja juurtumista uuteen elämäänsä. Puun oksilla lepäsi pieniä lintuja, jotka toivat maalaukseen elämää ja liikettä.
Taustalla näkyi kaukaisuudessa häämöttävä vuorijono, joka symboloi Liisan edessä olevia haasteita ja mahdollisuuksia. Taivas oli maalattu pehmeillä sinisen ja violetin sävyillä, jotka loivat rauhallisen ja toiveikkaan tunnelman.
Liisa oli käyttänyt erilaisia tekniikoita ja siveltimen vetoja luodakseen tekstuuria ja syvyyttä maalaukseen. Hän oli erityisen ylpeä siitä, kuinka hän oli onnistunut vangitsemaan valon ja varjon leikin puun lehdillä ja oksilla.
Maalauksen valmistuttua Liisa tunsi, että se kuvasti täydellisesti hänen sisäistä matkaansa ja uutta alkuaan. Se oli enemmän kuin pelkkä kuva – se oli tarina hänen elämästään ja toivosta, joka hänessä heräsi.
Tarina jatkuu…
Rakkaudella, Anne
