Kolme sydäntä, kolme rakkautta. Onko kuvassa paljonkin symboliikkaa? Kuinka paljon rakkautta mahtuu yhteen sydämeen? Voiko rakkaus muuttua tai vaihtua ajan kuluessa? Onko rakkautta aina yhtä paljon vai pysyykö rakkaus aina kuten kerrotaan? Mielestäni rakkaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus, johon ei ole muilla oikeutta puuttua. Rakkaus on niin valtava voima oikein käytettynä, että se poistaa tieltään
Olen monesti miettinyt ohjaako elämäämme sittenkin joku korkeampi voima? Vaikeina hetkinä elämässäni olen kokenut jonkinlaista johdatusta. Kesällä kuljeskelin Ilvesmäen metsissä ja mietin olenko valinnut oikean tien? Astelin lähdepolkua ja polulla oli kaunis, iso valkoinen höyhen. Myös myöhemmin olen saanut höyheniä polulleni ja yleensä silloin olen aina miettinyt ratkaisua johonkin asiaan. Tänään ratkesi todella iso asia
Olen tänään pohtinut mitä on hyvä elämä? Mikä on minulle elämässäni riittävän arvokasta tai omasta mielestäni riittävää, jotta voin kokea eläväni hyvää elämää? Mikä täyttää omat arvoni tai mikä antaa minulle olon onnistumisesta? Kuka voi määritellä hyvän elämän? Olenko itse paras arvonmäärittäjä omassa elämässäni vai pitääkö minun noudattaa yhteiskunnan arvoja tai ympäristöni viitekehystä saavuttaakseni hyvän
Suurena haaveenani on päästä opiskelemaan värejä. Keväällä 2020 on seuraava mahdollisuus opiskella värianalyysien tekemistä. Sinne aion hakeutua. Otimme Riitta-Liisan kanssa erilaisia profiilikuvia ja tässä kuvassa vaaleanpunainen huivi on katseenvangitsijana. Kokeilimme myös mustaa ja valkoista kuvausvaatetta ja ne ovat väreinä kyllä hyvin vaativia. Vaaleanpunainen värinä viestii herkkyyttä, naisellisuutta ja antaa helposti lähestyttävän kuvan. Minut on joskus
Kuvia vielä eiliseltä päiväretkeltä. Kuvailin maastossa kasveja ja en meinannut päästä ylös lähteellä maasta. Polvet nyt jostakin syystä kipeät ja pehmeä sammal oli liukas ja en saanut tukea mistään. Kannattelin kameraa ja taisi tulla muutama ärräpääkin. Puhelinta ei tietenkään mukana, jotta olisin voinut soittaa auttajaa paikalle. Aikani siinä punnersin, niin pääsin ylös omin avuin. Ilvesmäen
Kävimme Ilvesmäessä päiväretkellä. Harjoittelin kuvaamista ja Arttu laittoi paikkoja talvikuntoon. Ilma oli todella kylmä ja kostea. Hämärä alkoi laskeutumaan jo iltapäivällä. Meillä oli mukava päivä ja teimme jo suunnitelman joulunajan vietosta täällä maalla. Seuraavalla kerralla voinkin jo etsiä koristeet ja valoketjut näkyville. Nyt olemme kotona ja odottelemme vieraita. Sytyttelin myös tänne kotiin kauniita kynttilöitä palamaan.
Katselin eilen valokuviani ja tämä kuva kiinnitti huomioni väreillään. Viime kesänä suopayrtti valloitti kokonaan keittiön ikkunan alla olevan vanhan perennapenkin. Aluksi ihmettelin kukkaa ja mietin mistä ihmeestä moinen on voinut saapua meille asti. Saamassani kukkakimpussa oli sidottuna suopayrttiä ja olen ilmeisesti purkanut kimpun ja itse antanut kasville vallan levitä tuohon kukkapenkkiin.
Tänään tuntui, että reppuni oli liian täynnä kiviä. Nostin taakan hartioilleni jatkaen sinne mistä ei enää palata. Haluan pakata reppuuni ne hyvät muistot. Kulkea ilman taakkaa. Pudottaa pois kaiken turhan.
Vietimme eilen Yhteisöpäivää. Olen aina pitänyt yhdessäolosta, ruuanlaitosta sekä maailmaa parantavista keskusteluista. Saan näistä kaikista asioista voimaa. Ilokseni sain myös tytärtäni luokseni pariksi päiväksi ja hänellä on sama tapa pitää keskusteluista kuin minulla. Puhumme asioista taivaan ja maan välillä. Huomaan kuinka montaa eri näkökulmaa on asioissa ja ennen kaikkea niiden käsittelyssä. Ylläolevissa kuvissa puuttuu kattauksista
Tänään on hyvä päivä. Heräsin hyvällä mielellä, virkistyneenä yön jäljiltä. Aamuyöllä havahduin ja kohtasimme kissan kanssa toisemme. Päätimme yhteistuumin jatkaa unia ja käperryin lämpimän untuvatäkin alle. Turvalliseen pesään, johon kissa antoi vielä lämpönsä jalkopäähän käpertyneenä. Suljin maailman murheet unen ulkopuolelle, kiitin mielessäni kaikesta mitä minulla on. En halua elää menneessä vaan ottaa menneestä mukaani kaiken