Omaan elämääni on tuonut elämäniloa kirjoittaminen, valokuvaaminen sekä uudet yhteistyökuviot.
Elämänilon lisääminen on paljolti myös itsestä kiinni. Vapauttamalla omaa mieltään kaikesta turhasta taakasta, avaa tilaa uudelle ajattelulle.
Olen tänään mietiskellyt omaa hyväksynnän tarvettani? Miksi en voi riittää itselleni tälläisenä kuin olen? Miksi minun pitäisi olla hoikempi, kauniimpi, älykkäämpi tai jonkinlainen muunlainen kuin olen?
Minulla on kuitenkin kaikki hyvin. Jonkinlainen toimeentulo, hyvä puoliso sekä katto pään päällä. Saan toteuttaa itseäni vapaasti ja kirjoittaa.
Aamulla heräsin sateen rauhoittavaan rapinaan. Koko yön on hiljalleen piiskotellut vettä. Puutarha näyttää kuin vihreältä viidakolta aikaisemman kuivuuden sijaan. Elämme kauneinta keskikesän aikaa mutta aamulla ikkunasta katsoessa ilmassa oli jo syksyn haikeutta.
Nyt on satanut ja ukkostanut tasaisesti pidemmän aikaa. Minua ei niinkään sade haittaa, olen syksyn ihminen ja tunnen olevani kotonani tihkusateessa ja tuulessa. Minua pyydettiin menneiden elämien ryhmään ja totta tosiaan; olen elänyt vetoisissa Skotlannin linnoissa ja keskiajalla minulla on ollut kestikievari. Olen ollut Kievarin Rouva ja ympärilläni on ollut paljon iloista elämää. Olen tehnyt isoilla padoilla ruokaa ja luonut ympärilleni tunnelmaa ja rauhaa väsyneille matkaajille.
Onnellisuus Olen paljon miettinyt oman elämäni onnellisuutta. Miksi välillä on onnellinen ja löytää ilon pienistäkin asioista? Välillä taas kaikki kaatuu niskaan ja elämä on pelkkää mustaa puurtamista. Mikä antaa ololle onnen tunteen? Mistä löytyvät ne ilon pisarat uuteen päivään? Aamulla jo, kun herää niin tietää onko päivästä tulossa hyvä vai ei. Jos olo on jo
Voiko kukaan meistä syntyä täydellisenä ihmisenä, jolla on kaikki tieto hallussaan? Syntyä olentona, joka ei kaipaa yhteyttä muihin ihmiseen tai yhteisöllisyyteen? Tuntuu, että tässä viimeaikoina olen
Aamulla ajattelin maailman tilaa ja tulin siihen tulokseen, että annan olla. Lukemalla ja tietämällä liikaa vain oma olo huononee. On paljon parempi tehdä pieniä arjen askareita ja antaa maailman tuulien puhaltaa omaan tahtiinsa. Minulla on elämä, sinulla on elämä ja valtaa minulla ei ole kuin omaan elämääni. Voin joka päivä valita ajatukseni ja nyt valitsen hyvät ajatukset.
Tänään meillä on ollut ihana, rauhoittava lepopäivä. Heräsimme myöhään ja nautimme aamukahvit hitaasti. Lueskelin lehtiä ja nautin maalaisilman rauhasta. Ilma oli ulkona mitä kaunein ja aurinko paistoi jo aamulla lämpimästi. Linnut lauloivat kevään tulon ilosanomaa ja kaikkialla oli rauha.
Tein pitkän kävelyretken ja kuvasin Ilvesmäen maisemia ihanassa auringossa. Vedin happea syvään keuhkoihini ja nautin. Rakastan luontoa, kevään raikkaita tuoksuja sekä lintujen laulua. Luontokokemus ja ennen kaikkea metsä on minulle sielun rauhoituspaikka. Suosittelen kaikille mielialan nostoon ja pelkotilojen poistoon metsää. Ota oma aikasi, rauhasi ja paikkasi. Vedä syvään happea ja anna ikiaikaisen luonnon hoitaa mieltäsi.
Mitä enemmän luen uutisia, mitä enemmän seuraan sosiaalista mediaa, sitä tuskaisemmaksi oloni tulee. Ahdistus kasvaa lonkeroina ja alan miettimään onko tässä enää mitään järkeä? Mitä järkeä oli aloittaa yritys, mitä järkeä on blogata? Ei kai tässä tilanteessa voi myydä mitään turhaa, esitellä mitään mikä viittaa edes itsensä hoitamiseen tai hemmotteluun? Pitääkö nyt vain kärsiä ja lopettaa eläminen tähän hetkeen? Olla vain ja synkistellä, antaa ahdistuksen kasvaa oikein kunnon mittasuhteisiin? Pelätä kaikkea mitä voi tapahtua tai on jo tapahtunut? Kääriytyä surun mustaan viittaan ja ajatella, että tässäkö tämä oli?
Ajattelin tänään kaikkea mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Paljon on muuttunut ja tullut uutta vanhan tilalle. Ihmissujteita on karissut pois kyydistä mutta taas yllättäen on löytynyt uusia verkostoja ja samoin ajattelevia ihmisiä. Elämä muuttuu ja me sen mukana. On kummallista miten paljon elämä vaihtelee, koettelee ja antaa opetuksia. Elämä on iso arvoitus ja joka päivä jokin asia loksahtaa paikoilleen. Usein niin, että ei itse ollenkaan pysty kaikista ponnisteluista huolimatta vaikuttamaan lopputulokseen.